Luonto on myös ihmiselle luonnollisin ympäristö

Omassa arjessani yksi keskeisimmistä hyvinvointini kulmakivistä ovat päivittäiset metsäkävelyt koirieni kanssa. Vaikka alunperin tämä harrastus on lähtenyt liikkeelle koirien tarpeista, olen huomannut sen olevan myös itselleni ehkäpä kaikkein keskeisin keino palautua työpäivistä, lisätä iloa, innostusta ja inspiraatiota sekä lievittää stressiä ja ahdistusta. Luonnossa saa olla oma itsensä. Se ei aseta meille vaatimuksia, ei arvioi eikä arvostele. Luonnossa ei tarvitse jaksaa keskustella, analysoida tai suorittaa. Luonto ohjaa aistimaan, havainnoimaan ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Aina luonnon tarjoamat kokemukset eivät ole pelkästään miellyttäviä. Talvella olen manannut kohmeisia sormia, kesällä pöriseviä paarmoja ja syksyllä kuraista pimeyttä. Olen eksynyt metsään ja kastellut kenkäni vetisessä suossa. Luonto ohjaa säännöllisesti kohtaamaan myös vaikeita asioita. Nämä kokemukset tarjoavat oivallisen mahdollisuuden harjoitella sen hyväksymistä, mitä emme voi muuttaa. Omiin ajatuksiin, tunteisiin ja ihmissuhteisiin liittyvät kivuliaat kokemukset herättävät herkästi voimakasta itsekritiikkiä ja halua torjua psyykkistä kipua kaikin keinoin. Luonnossa ymmärrämme, ettei vaikeille asioille aina löydy syyllistä, eikä niitä voi tahdonvoimalla muuttaa. Monella on varmasti myös kokemus siitä, miten kylmässä ja vesisateessa ulkoilun jälkeen kupillinen kuumaa kaakaota maistuu huomattavasti paremmalta kuin ilman pientä palelemisen kokemusta.

Vaikka psykoterapia ja muut terveydenhuollon tarjoamat hoitokeinot auttavat monia ihmisiä voimaan paremmin, kaikille ne eivät sovi. Neurologiset sairaudet tai oma oppimishistoria voivat tehdä puhumisesta vaikeaa tai jopa mahdotonta. Monelle kynnys paljastaa omia häpeällisimpiä kipukohtiaan toiselle ihmiselle on aivan liian korkea, eikä suuri osa psyykkistä pahaa oloa kokevista hakeudu koskaan ammatillisen avun piiriin. Luonto voi auttaa paremman voinnin löytämisessä myös silloin, kun asioiden kielellinen käsittely ei onnistu, tai lääkkeiden kokeileminen ei houkuttele. Jos luontoa löytyy oman kodin läheltä, se on täysin ilmainen tapa hoitaa itseään. Vaikka koronapandemian aikana monet luontokohteet ovat ruuhkautuneet, luonnon tarjoamaa hoitoa ei yleensä tarvitse odottaa, jonottaa tai aikatauluttaa, vaan se on saatavilla aina. Luonnosta hyötymiseen ei tarvita juurikaan taitoja. Jos metsään eksyminen tai villieläinten kohtaaminen pelottavat, luontoa löytyy myös meren ja järvien rannoilta sekä kaupunkipuistoista. Luonnon hyvinvointivaikutuksia tutkittaessa on todettu myös ikkunasta näkyvien maisemien, luontokuvien katselun sekä sisätiloihin tuotujen luontoelementtien edistävän hyvinvointia.

Espoon Nuuksiossa, Suomen luontokeskus Haltiassa on parhaillaan esillä näyttely Lataa aivosi luonnossa. Siellä on moniaistisessa muodossa tarjolla tietoa siitä, miten aivomme ovat evoluution myötä kehittyneet toimimaan nimen omaan luontoympäristössä, ja siksi voivat myös paremmin siellä. Näyttely on mielenkiintoinen, mutta vielä vahvemmin suosittelen toki vierailemaan Nuuksion upeissa metsissä. Onneksi molemmat on mahdollista sisällyttää samaan retkeen. Luontokokemusten psyykkisistä hyvinvointivaikutuksista on tehty runsaasti tutkimusta myös Suomessa. Psykologi Kirsi Salosen väitöskirjassa on tutkittu kokonaisvaltaista luontokokemusta hyvinvoinnin tukena. Kansainvälisissä tutkimuksissa luonnossa vietetyn ajan on todettu lisäävän luovuutta ja positiivisia tunteita, parantavan keskittymiskykyä, auttavan stressistä palautumisessa, ohjaavan fyysiseen aktiivisuuteen sekä parantavan myös somaattista terveyttä.

Ilmastonmuutos ja luontoympäristöjen nopea tuhoutuminen muodostavat huolestuttavan uhan muiden haittojen ohella myös ihmisen psyykkiselle hyvinvoinnille. Rakkaan lähimetsän muuttuminen hakkuuaukeaksi voi aiheuttaa voimakasta surua siinä missä läheisen ihmisen menettäminenkin. Ilmastoahdistus on yksi aikakautemme keskeisistä psyykkistä hyvinvointia rajoittavista ilmiöistä. Tapa jolla ilmastoteoista ja luonnonsuojelusta mediassa sekä politiikassa usein puhutaan, herättää herkästi syyllisyyttä ja häpeää omasta elämäntavasta. Nämä vaikeat tunteet saattavat ohjata työntämään koko asian syrjään mielestämme ja keskittymään johonkin aivan muuhun. Olisikohan aika tehdä ilmastoteoista houkuttelevia ja innostavia? Voisivatko ilmaston eteen tehdyt toimet tuodakin mukanaan toivon, merkityksellisyyden ja ilon tunteita? Itse sain puolisoltani merkkipäivänäni lahjaksi Luonnonperintösäätiön kautta palan suojeltua ikimetsää. En olisi voinut kuvitella suurempaa iloa tuottavaa lahjaa.

Kommentit

  1. Hei! Julkaisujasi on todella kiva lukea! Täyttä asiaa! Kiitos paljon sinulle! 🤗

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sara, kun muistuttelet luonnon ja metsän merkityksestä meille kaksijalkaisille. Taapersin tänään sukset jalassa meren jäällä. Se virkisti, vaikka tuuli oli hävittänyt ladut ja bviima oli melkoinen. Liikkeelle lähtö kannatti tälläkin kertaa. 🐝

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lykkäilijän päiväkirja (osa 1)

Lykkäilijän päiväkirja (osa 3)

Aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö – pysyykö mieli mukana?