Mielen luonto

 Edellisessä kirjoituksessa pohdiskelin työläiden tehtävien lykkäilyä Russ Harrisin prokrastinoinnin vähentämiseen opastavan ilmaisen e-kirjan pohjalta. Keskityin erityisesti omaan haitalliseen tapaani tehdä etenkin laajemmat opiskelutehtävät viime tipassa, ärtyneenä, stressaantuneena ja todennäköisesti tästä syystä myös huonommin kuin ne olisi tullut tehtyä ajan kanssa ja ajoissa. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin lähinnä lykkäilyn syitä ja vahvistajia. Nyt yritän löytää valoa tunnelin päähän, eli keinoja lykkäilyn vähentämiseen. Näitä ovat Harrisin mukaan defuusio haitallisista ajatuksista, tilan tekeminen epämiellyttäville tunteille, yhteys arvoihin, joita tekeminen palvelee sekä viisaat tavoitteet. Ihmismieli on taitava suojaamaan meitä ylimääräiseltä vaivannäöltä ja turhalta energian kulutukselta. Esi-isillemme tämä on ollut hyödyllinen ominaisuus, ja auttanut selviämään hengissä silloin, kun energiaa on ollut syytä säästellä. Siksipä työlään tehtävän edessä mieli tuottaa s

Jos elämässäni on joku asia, jonka vuoksi revin hiuksiani ja sätin itseäni loputtomasti, se on työläiden ja tylsien hommien lykkäily, eli prokrastinointi. Ja kuinka ollakaan, sehän on myös useimmille neuropsykologin asiakkaille yksi suurimmista harmin aiheista. Voin siis sättiä itseäni erityisesti siitä, että suutarilla itsellään ei ole kenkiä, mikä kirpaisee aivan erityisen napakasti. Runsaasta itsekritiikistä huolimatta en kuitenkaan ole löytänyt lopullista ratkaisua tähän taipumukseeni, joten itsensä sättiminen ei ainakaan ole ollut toimiva lähestymistapa lykkäilyn vähentämiseen. Hyväksymis- ja omistautumisterapian alalta huikean määrän helposti lähestyttäviä ja asiantuntevia kirjoja kirjoittanut Russ Harris tuli hiljattain onnekseni minun ja asiakkaideni avuksi julkaisemalla ilmaisen e-kirjan prokrastinoinnista. Kirjasen aluksi Harris toteaa, että kaikki me lykkäilemme asioihin ryhtymistä joskus, eikä tästä piirteestä ole mahdollista päästä täydellisesti eroon. Lopullista ratkaisu