Lykkäilijän päiväkirja (osa 3)

 Tässä vielä kolmas osa lykkäilijän päiväkirjaan Russ Harrisin  e-kirjan pohjalta. Harris tiivistää lykkäilyn vähentämisen apuvälineet (ajatusten eriyttämisen, epämiellyttäville tunteille tilan tekemisen, arvojen kirkastamisen ja viisaasti asetettujen tavoitteiden lisäksi) seitsemään r-kirjaimeen, eli: reminders, records, rewards, routines, relationships, reflecting, restructuring the environment.

Tässä ”lykkäilytrilogian” viimeisessä osassa keskityn näihin.

1)    Reminders eli muistuttajat. Tämä on melko ilmeinen apukeino. Jos tehtävät kirjoittaa kalenteriin, asettaa puhelimeen muistutuksen, liimaa jääkaapin oveen tai tietokoneen näyttöön muistilapun, todennäköisyys suunnitelmien muistamiseen ja toteuttamiseen kasvaa huomattavasti. Sekä itselläni että useimmilla asiakkaillani muistuttajien käytössä vastaan tulevat monesti samat esteet, jotka muutenkin ylläpitävät lykkäilyä. Mieli keksii muistuttajien käytölle runsaasti esteitä ”minun ei pitäisi tarvita tällaisia”, ”kalenterin käyttö ja tarkkojen suunnitelmien mukaan toimiminen on ihan liian tylsää” sekä kymmenittäin muita ajatuksia. Piipittävä puhelin kesken jonkin muun tärkeän tai mukavan tekemisen ärsyttää. Näihin ongelmiin jumiutuminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Sekä muut r-kirjaimet, että edellisessä kirjoituksessa läpi käydyt taidot voivat tulla avuksi.

2) Records eli oman tekemisen seuranta. Omat aikaansaannokset on helpompi huomata ja pitää toimintaa yllä, kun pitää siitä kirjaa. Itselleni kovin tiukat ja suunnitelmalliset aikataulut ovat hieman vastenmielisiä, ja kalenterin käyttäminen tuntuu joskus kahlitsevalta. Välillä onnistun kiertämään tätä inhottavaa kahlitsevuutta sillä, että merkitsenkin ylös ne kerrat, jolloin olen spontaanisti saanut edistettyä haluamiani asioita. Jos edellisestä työskentelysessiosta pääsee vierähtämään liian pitkä aika, näen sen merkinnöistäni ja saatan siitä taas löytää motivaation siemenen uuteen toimeliaisuuden puuskaan. Joskus laajaa projektia työstäessä tuntuu siltä, etten ole saanut yhtään mitään aikaiseksi, kun projekti ei vieläkään ole valmis. Omat merkinnät säännöllisistä työskentelyhetkistä muistuttavat kuitenkin tehokkaasti, että olen kyllä edistänyt asiaa koko ajan, vaikka maaliin ei vielä ole päästykään.

3)    Rewards eli palkkiot. Omien arvojen mukainen toiminta on toki palkitsevaa itsessäänkin, mutta motivoitumista voi tehostaa myös pienillä lisäpalkkiolla. Usein ihmisille tulee tästä mieleen ruoka ja vaikkapa koirilla käytettävät palkkioherkut. Herkutkin voivat toki joskus toimia myös ihmisille, mutta tässä kannattaa käyttää mielikuvitusta, koska vaihtoehtoja on paljon muitakin. Itselleni hyvä palkkio pienestä ahkeruudesta on esimerkiksi viihdyttävän tv-sarjan tuijottaminen hyvällä omallatunnolla. Itseään voi myös kiittää ja onnitella tietoisesti jokaisesta edistysaskeleesta tai kertoa niistä jollekin toiselle, joka reagoi niihin kannustavasti.

4)     Routines eli rutiinit. Sellaiset asiat, jotka ovat muodostuneet rutiineiksi vaativat meiltä paljon vähemmän tahdonvoimaa ja muistamista kuin uusien tapojen opettelu. Uusia rutiineja on usein helpompi rakentaa vanhojen rutiinien yhteyteen. Esimerkiksi jos kalenterin katsominen ja päivän suunnitelmien tarkistaminen meinaa unohtua, sen voi ottaa tavaksi aina aamukahvin juomisen yhteydessä, jolloin siitä voi puoli huomaamattomasti saada säännölliseksi tavaksi. 

5)     Relationships eli suhteet. Kaverin kanssa tekeminen on useimmiten hieman helpompaa ja hauskempaa. Jos tahtoo lisätä liikuntaa, lenkkikaverista on todennäköisesti apua. Itselleni olisi taatusti hyötyä kirjoituskaverista. Jos samaan tavoitteeseen pyrkivää kaveria ei ole lähipiirissä tarjolla, kannattaa tutkiskella ryhmätoiminnan mahdollisuuksia. Itse opiskelen mielelläni kirjaston lukusalissa, koska keskittyneet ja omaan tekemiseensä panetuneet tuntemattomatkin ihmiset ympärillä auttavat minua toimimaan saman mallin mukaan.

6)     Reflecting eli oman tekemisen tietoinen tarkastelu. Tässäkin apua on päiväkirjasta tai kaverin kanssa keskustelusta. Itselleni tämä kolmen blogikirjoituksen sarja on juuri tätä, kokeilen tietoisesti tarkastella mikä omaa tekemistäni jarruttaa ja mistä on puolestaan hyötyä. Tätä tietoista tarkastelua moni tekee myös oman mielen sisällä, mutta siinä saattaa kasvaa riski epätoivossa vellomiseen tai ongelmien päämäärättömään murehtimiseen. Asioiden sanominen ääneen toiselle ihmiselle tai kirjoittaminen näkyviin auttaa yleensä jäsentämään ajatuksia sekä erottamaan hyödyttömät pohdinnat niistä, joista on apua.

7)     Restructuring the environment, eli ympäristöön vaikuttaminen. Jos haluaa tehdä esimerkiksi aamuisesta kuntosalille lähtemisestä helpompaa, kannattaa pakata treenikassi valmiiksi ovenpieleen jo edellisenä iltana. Itselleni aiemmin mainittu kirjaston lukusali on ympäristö, jossa kirjoittamiseen keskittyminen on huomattavasti todennäköisempää kuin kotona monien muiden houkuttelevien tekemisvaihtoehtojen keskellä. Yksi tämän aikakauden isoimmista ympäristötekijöihin liittyvistä haasteista taitaa olla se, että samalla tietokoneella, jolla useimmat meistä työskentelevät, on tarjolla myös kaikki internetin ja sosiaalisen median viihdyttävämmät houkutukset parin napinpainalluksen päässä. Perinteinen kirja sekä kynä ja paperi voivat välillä toimia tästä syystä parempina opiskeluvälineinä.

Viimeisenä, mutta ehkäpä kaikkein tärkeimpänä viestinä Harris muistuttaa siitä, että kaikista näistä keinoista huolimatta välillä tulee tilanteita, jolloin toivomiaan asioita ei siltikään saa tehtyä. Silloin jos joskus itsekriittiset ajatukset hiipivät mielen luolista esiin ruoskimaan ja sättimään meitä. Näihin ajatuksiin uppoutumisesta on harvoin apua, ja niitä kannattaa opetella tarkastelemaan pienen etäisyyden päästä. Myötätuntoista suhtautumista omaan aikaansaamattomuuteen voi ja kannattaa harjoitella. Itseensä myötätuntoisesti suhtautuvat saavat tutkitustikin enemmän aikaan kuin kurilla ja kritiikillä omaa toimintaansa ohjaavat. Vaikeina hetkinä voi muistuttaa itselleen, että elämä on paljon laajempi asia kuin tämän hankalan tehtävän valmiiksi saattaminen. Jos tehtävän eteenpäin vieminen ei juuri nyt onnistu, tämä voi tulevaisuudessa muuttua. Sitä ennen on mahdollista toimia omien arvojensa mukaan muilla tärkeillä elämänalueilla ja olla tietoisesti läsnä näissä teoissa.

Kommentit

  1. Kiitos Sara lykkäilyn pöydälle nostamisesta. Kirjoitat jaetusta kokemuksesta ja arkisen omaan toimintaan liittyvän ongelman selättämisestä. Sait sen kuulostamaan ei-ihan-helpolta, mutta mahdolliselta. Oikotietä ei taida olla, mutta jos yrittäisi pienin askelin. Kiitos 🧡

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sairastumisen hyväksyminen ja sen vaikeus

Luonto on myös ihmiselle luonnollisin ympäristö

Koira ei aina tuo pelkkää iloa ja rentoutta, mutta vaikeissa tilanteissa hihnan toisessa päässä voi auttaa myös itseään