Do your practice and all is coming

 Tämä astangajoogan gurun Pattabhi Joisin viisaus on pyörinyt mielessäni paljon käyttäytymisterapioita opiskellessa. Jois toki viittasi sillä nimenomaan itse kehittämänsä joogasuuntauksen harjoittamiseen. Omaan elämääni astanga on tuonut tärkeitä oivalluksia oman kehoni ja mieleni toiminnasta, omien pelkojen voittamista sekä toimivan keinon palata pyörivien ajatusten kierteestä takaisin keholliseen todellisuuteen. Astangasta on kuitenkin mahdollista löytää myös yksi väylä perfektionismille, tiukkojen sääntöjen noudattamiselle ja oman kehon kaltoinkohtelulle. Pattabhi Jois itsekään ei tainnut löytää omista opeistaan vastausta aivan kaikkeen, koska hänen kuolemansa jälkeen ääneen ovat uskaltautuneet myös oppilaat, joita guru on käyttänyt hyväkseen. Aivan kaikkia gurun lausahduksia - kuten "no coffee, no prana" - en myöskään lähtisi ihan purematta nielemään. Ehkä Joisinkin olisi kannattanut harjoitella myös jotain muuta kuin astangaa. 

Silloin kun ihmisillä on neuropsykologisesta kuntoutuksesta ylipäänsä joku käsitys - useimmille koko sanahirviö on ymmärrettävästi vieras - sen oletetaan olevan aivojumppatreeniä erilaisten älypähkinätehtävien avulla. Ohjattu kognitiivinen harjoittelu voikin olla yksi osa kuntoutusta, mutta vastaa harvoin yksinään kuntoutujan keskeisimpiin tarpeisiin. Monet toivovat ahkeran tehtävien tekemisen palauttavan sairauden tuomat muutokset ennalleen ja takertuvat harjoitteluun tunnollisella otteella itseään säästämättä. Harjoittelemalla kehittyy kuitenkin yleensä lähinnä siinä, mitä harjoittelee. Sudokuja ratkomalla ei ratkaise vaikeuksiaan arjen hallinnassa, eikä sanalistojen opettelu yleensä tuo aivan toivottua helpotusta päivän lehdestä luettujen uutisten mielessä pitämiseen.

Täytyy siis harjoitella oikeita asioita. En silti tarkoita, että työkyky palautuisi menemällä töihin. Harjoitukset kannattaa pyrkiä sovittamaan parhaansa mukaan juuri sen hetken taitotasoon. Mistä kaikesta työkyky koostuu? Ehkäpä omien voimavarojen viisaan säätelyn taidosta, muististrategioiden ja apuvälineiden käyttötaidoista sekä taidosta laittaa tehtäviä itselleen sopivaan tärkeysjärjestykseen. Usein tarvitaan myös taitoa sietää kirveleviä pettymyksiä, taitoa asettaa maltillisempia tavoitteita sekä taitoa huomata mitättömän pieniltä tuntuvia edistysaskelia. Taito pyytää ja vastaanottaa apua toisilta on jäänyt monilta harjoittelematta, jos elämässä on aina pärjännyt omin avuin.

Käyttäytymisterapiat antavat toivoa sille, että lähes kaikkea on mahdollista harjoitella. Jos todellisuuden hyväksyminen on vaikeaa, harjoittele sitä. Häpeän ja itsekriittisyyden lievittämistä voi harjoitella kehittämällä itsemyötätunnon taitojaan. Jämäkkää omien tarpeiden ilmaisua oppii altistamalla itsensä vaikealta tuntuville keskusteluille. Läsnäoloa nykyhetkessä oppii muun muassa ottamalla säännöllisesti aikaa tietoiseen hengittämiseen. Uusien asioiden oppiminen ja omien vaikeuksien kohtaaminen ei koskaan ole pelkästään helppoa ja mukavaa. Lyhyellä aikavälillä on lähes aina helpompaa kääntyä pois päin siitä mikä tuo mukanaan turhautumista ja epävarmuutta. Epämukavuutta kohti menemällä voi kuitenkin saavuttaa jotain, joka saattaa tehdä koko loppuelämästä mielekkäämpää.