Toisen ihmisen käyttäytymiseen vaikuttaminen on suunnilleen yhtä helppoa kuin virtahevon hampaiden peseminen

 Kaikessa terapia- ja kuntoutustyössä on pohjimmiltaan kyse siitä, että pyritään tukemaan toista ihmistä tämän käyttäytymisen muutoksessa. Käyttäytymisterapioiden näkökulmasta käyttäytymiseksi voidaan katsoa kaikki, mikä erottaa elävän olennon elottomasta. Käyttäytymisen kirjoon kuuluvat siis näkyvän käytöksen lisäksi myös ajatukset, tunteet sekä kehon toiminnot. Joskus terapioista ja kuntoutuksista puhutaan sairauksien hoitona. Hoitamiseen sanana voi liittyä herkästi uskomus, että terapeutti korjaisi potilaansa ikään kuin rikkinäisestä ehjäksi, ja asiakas olisi tässä lähinnä toimenpiteen kohteena. Käyttäytymisen muuttaminen ei kuitenkaan toimi ulkopuolelta ohjaamalla, vaan ihmisen on aina itse toimittava aktiivisesti oman käyttäytymisensä työstämiseksi.

Usein motivaation ja voimavarojen löytäminen oman käytöksen muokkaamiseen voi olla hyvin työlästä. Joskus ihmisellä on toisaalta vahva halu muutokseen, mutta monet sitkeät motivaatiotekijät pitävät myös kiinni vanhoissa toimintatavoissa. Tilannetta seuraava ammattilainen tai läheinen tuntee tällöin usein tarvetta antaa opettavaisia ohjeita ja neuvoja muutoksen eteenpäin puskemiseksi riippumatta siitä, ovatko ohjeet pyydettyjä tai tervetulleita. Muutoksen avain ei kuitenkaan juuri koskaan ole siinä, että joku toinen käskee meitä ottamaan itseämme niskasta kiinni. 

No miten se virtahepo tähän nyt sitten liittyy? Jos uskot otsikon viittaavan siihen, että virtahevon hampaiden peseminen olisi mahdotonta, voit katsoa youtubesta esimerkiksi tämän videon. Niille, joita videolinkki ei juuri nyt motivoi, voin kertoa eläintarhassa asuvan virtahevon osallistuvan hampaiden puhdistukseen täysin vapaaehtoisesti ja mielellään. Niin eläintarhoissa asuvien villieläinten kuin lemmikkienkin koulutuksessa omaehtoisuus ja operantti ehdollistaminen ovat nykyaikaisen, toimivan ja eettisen kouluttamisen perusteet. Operantissa koulutuksessa eläin itse kokeilee erilaisia käytöksiä, ja kouluttaja voi valitsemiaan käytöksiä vahvistamalla rakentaa varsin monimutkaisia toimintakokonaisuuksia kuten vaikkapa tässä videossa näkyvän koiratanssiohjelman. Oppimisen tehokkuus ja motivaation vahvuus perustuu siihen, että eläin tekee itse omat valintansa ja löytää omat ratkaisunsa. Kouluttaja ainoastaan päättää, mitä käytöstä lähtee vahvistamaan kutakin eläinyksilöä motivoivalla palkkiolla.

Tässä vaiheessa moni pyörittelee silmiään ja toteaa, ettei ihmisen moniulotteista mieltä tulisi verrata eläinten koulutukseen. On totta, että muun muassa kielellinen ajattelu ja kulttuuriset rakenteet tekevät ihmisen käyttäytymisestä muita eläimiä monimutkaisempaa. Monet lainalaisuudet motivaatiomme muodostumisessa pysyvät silti samoina. Muun muassa se, että haluamme tehdä valintamme ja löytää ratkaisumme itse. Lisäksi myös meidän käyttäytymisemme todennäköisyyksiä ohjaavat erilaiset vahvisteet eli palkkiot tai niiden puuttuminen. Nopeasti ja välittömästi mielihyvää tuottavat kokemukset ovat muun muassa syy siihen, että meidän on vaikea rajoittaa pelaamista, sosiaalisessa mediassa vietettyä aikaa, päihteiden käyttöä tai herkkujen syömistä.

Päätösten tekeminen itse ei kuitenkaan tarkoita, että ne pitäisi tehdä yksin ilman muiden tukea tai vaikutusta. William R. Millerin ja Stephen Rollnickin 1995 kehittämä motivoiva haastattelu on keskustelutapa, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä löytämään omat syynsä ja tapansa käytöksensä muuttamiseen. Menetelmään voi perehtyä vaikkapa heidän kirjoittamansa englanninkielisen, mutta varsin selkeästi kirjoitetun kirjan kautta. Menetelmässä keskeistä on kunnioittava ja hyväksyvä suhtautuminen toiseen ihmiseen sekä hänen itsemääräämisoikeuteensa. Muutosmotivaation herättämiseen käytetään muun muassa avoimia kysymyksiä, reflektointia ja yhteenvetoja henkilön itse tuottamasta puheesta. Motivoivaa haastattelua on tutkittu esimerkiksi päihdetyön ja muiden elämäntapamuutosten toteuttamisessa. Se on todettu tehokkaaksi monessa eri tilanteessa, joissa ihmisen oman muutosmotivaation löytäminen on keskeistä.

Jos avoimet kysymykset ja omien ratkaisujen kunnioittaminen ovat avain omien muutoskeinojen löytämiseen, niin mites ne palkkiot ja vahvisteet sitten? Koiria palkitaan usein nakinpaloilla ja virtahepoja ilmeisesti hedelmillä. Millä toisia ihmisiä voisi palkita? Jokaisella on palkkioidenkin suhteen omat motivaation lähteensä. Suosittelisin kuitenkin kokeilemaan ensimmäisenä merkitykselliseltä ihmiseltä saatua vilpitöntä positiivista palautetta pienistäkin itse saavutetuista onnistumisista. Tämä voi toimia niin kuntoutus- tai terapiasuhteessa, parisuhteessa, vanhemmuudessa kuin työkavereidenkin kesken. Myönteinen palaute ei maksa mitään, ja yleensä myös palkkion antaja saa siitä hyvän mielen.