Sairastumisen hyväksyminen ja sen vaikeus

Helsingin sanomissa oli 4.10.2021 todella hieno artikkeli, jossa haastateltiin HUS syöpäkeskuksen psykososiaalisen työn yksikössä työskentelevää psykologia Miranda Koskista. Koskinen oli huolissaan asiasta, johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota vakavasti sairastuneiden kanssa työskennellessäni. Mediassa sairastuneet esitetään usein sankaritarinoissa, joissa he ovat hyväksyneet tilanteensa ja hymyilevät kameralle. Valitettavasti tavoittelemme tällaista asennetta usein myös median ulkopuolella sairastuneita kohdatessamme. Paine tilanteen hyväksymiseen voi kuitenkin ennemmin vaikeuttaa kuin helpottaa sitä. Läheiset ja ammattilaiset voivat tukea sairastumisen hyväksymisessä, mutta lopulta hyväksyntä tulee jos on tullakseen. Suru ja pelko ovat vakavan sairastumisen kohdalla luonnollisia ja asiaankuuluvia tunteita, jotka väistyvät suuremmalla todennäköisyydellä, jos niille antaa tilaa.

Sairastuneen suru on vaikeaa seurattavaa läheisille ja hoitohenkilökunnalle. Myös läheiset itse tuntevat luonnollisesti surua ja pelkoa tärkeän ihmisen tilanteesta. Kulttuuriimme kuuluu varmasti vilpittömästi hyvää tarkoittava lohduttamisen tapa, jolla yritämme saada nämä tunteet väistymään. Haluamme herkästi kehottaa surevaa piristymään tai ajattelemaan positiivisesti. Myös läheisinä uskomme usein, että meidän on pakko pysyä vahvoina ja ainakin piilottaa paha olomme sairastuneelta. Suru tulkitaan herkästi väärin masennukseksi ja ajatellaan, että se pitäisi hoitaa pois. Surevalle tai peloissaan olevalle on vaikeassa kriisitilanteessa ehdottomasti hyvä tarjota keskustelutukea, mutta suru tarvitsee silti aikansa ja tilansa.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia kuuluu kolmannen aallon kognitiivisiin käyttäytymisterapioihin, ja on tieteelliseen näyttöön perustuva moderni psykoterapiasuuntaus. Tässä terapiamuodossa hyväksymistä pidetään hyvin keskeisenä lähestymistapana psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Hyväksyminen on kuitenkin varsinkin suomen kielessä varsin haastavasti tulkittava sana. Sen voi helposti ajatella tarkoittavan jotain sen kaltaista, että asiat on nyt vain hyväksyttävä, eikä niistä saa valittaa. Hyväksymisen voi tulkita myös tarkoittavan sitä, että asian ajateltaisiin olevan hyvä. Näiden hankalien tulkintatapojen vuoksi pidän hyväksymisestä keskustelemista usein haasteellisena. Englanninkielisellä termillä acceptance onkin hieman erilainen merkitys kuin suomen hyväksymisellä.

Psyykkistä hyvinvointia edistävä hyväksyminen ei tarkoita negatiivisten tunteiden kieltämistä, vaan halukkuutta kohdata todellisuus juuri sellaisena kuin se nyt on. Hyvinvointia edistävään hyväksymiseen kuuluu olennaisena osana myös ystävällisyys ja myötätunto omaa tai toisen tilannetta kohtaan. Vaikeassa elämäntilanteessa, johon kuuluu itselle tärkeistä asioista luopumista, toimintakyvyn menettämisen tai jopa kuoleman uhkaa, surun ja pelon kaltaiset tunteet ovat usein väistämättömiä ja keskeinen osa sen hetken todellisuutta. Vaikeassa tilanteessa todellisuuden hyväksyminen tarkoittaa siis myös surun ja pelon hyväksymistä. Ilman surua tärkeät asiat eivät tuntuisi tärkeiltä. Ilman pelkoa emme pystyisi huolehtimaan itsemme ja läheistemme turvallisuudesta. Surun torjuminen voi johtaa pitkittyneeseen suruun, joka on psyykkiselle hyvinvoinnille paljon haitallisempaa kuin vaikeassa tilanteessa vastaanotettu akuutti suru. Pelon välttely saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa esimerkiksi tärkeistä hoitotoimenpiteistä kieltäytymiseen, jos hoito koetaan pelottavammaksi kuin vähäoireiselta tuntuvan sairauden kanssa eläminen.

Sairastuneen surun ja pelon kohtaaminen vaatii rohkeutta. Joskus se, että läheiset näyttävät myös omat tunteensa, ja surevat yhteistä vastoinkäymistä yhdessä sairastuneen kanssa, tekee sairastuneen surusta vähemmän yksinäistä ja pelkäämisestäkin helpompaa. Myötätunnon ja ystävällisyyden osoittaminen on sairastuneen kohtaamisessa, kuten monessa muussakin elämän haastetilanteessa vahvemmin helpotusta tuova lähestymistapa, kuin positiivisen ajattelun tarjoaminen. Surun ja pelon merkityksestä, kuten muistakin tunteista, voi lukea lisää mm. aivotutkija, psykologi ja filosofian tohtori Lauri Nummenmaan kirjasta Tunnekartasto tai kouluttajapsykoterapeutti ja psykologi Katja Myllyviidan teoksesta Tunne tunteesi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koira ei aina tuo pelkkää iloa ja rentoutta, mutta vaikeissa tilanteissa hihnan toisessa päässä voi auttaa myös itseään

Aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö – pysyykö mieli mukana?

Saako terapeutilla olla omia ongelmia?