Sairastumisen hyväksyminen ja sen vaikeus
Helsingin sanomissa oli 4.10.2021 todella hieno artikkeli, jossa haastateltiin HUS syöpäkeskuksen psykososiaalisen työn yksikössä työskentelevää psykologia Miranda Koskista. Koskinen oli huolissaan asiasta, johon itsekin olen kiinnittänyt huomiota vakavasti sairastuneiden kanssa työskennellessäni. Mediassa sairastuneet esitetään usein sankaritarinoissa, joissa he ovat hyväksyneet tilanteensa ja hymyilevät kameralle. Valitettavasti tavoittelemme tällaista asennetta usein myös median ulkopuolella sairastuneita kohdatessamme. Paine tilanteen hyväksymiseen voi kuitenkin ennemmin vaikeuttaa kuin helpottaa sitä. Läheiset ja ammattilaiset voivat tukea sairastumisen hyväksymisessä, mutta lopulta hyväksyntä tulee jos on tullakseen. Suru ja pelko ovat vakavan sairastumisen kohdalla luonnollisia ja asiaankuuluvia tunteita, jotka väistyvät suuremmalla todennäköisyydellä, jos niille antaa tilaa.
Sairastuneen suru on vaikeaa seurattavaa läheisille ja
hoitohenkilökunnalle. Myös läheiset itse tuntevat luonnollisesti surua ja
pelkoa tärkeän ihmisen tilanteesta. Kulttuuriimme kuuluu varmasti vilpittömästi
hyvää tarkoittava lohduttamisen tapa, jolla yritämme saada nämä tunteet
väistymään. Haluamme herkästi kehottaa surevaa piristymään tai ajattelemaan
positiivisesti. Myös läheisinä uskomme usein, että meidän on pakko pysyä
vahvoina ja ainakin piilottaa paha olomme sairastuneelta. Suru tulkitaan
herkästi väärin masennukseksi ja ajatellaan, että se pitäisi hoitaa pois.
Surevalle tai peloissaan olevalle on vaikeassa kriisitilanteessa ehdottomasti hyvä
tarjota keskustelutukea, mutta suru tarvitsee silti aikansa ja tilansa.
Hyväksymis- ja omistautumisterapia kuuluu kolmannen aallon kognitiivisiin käyttäytymisterapioihin, ja on tieteelliseen näyttöön perustuva moderni psykoterapiasuuntaus. Tässä terapiamuodossa
hyväksymistä pidetään hyvin keskeisenä lähestymistapana psyykkisen hyvinvoinnin
kannalta. Hyväksyminen on kuitenkin varsinkin suomen kielessä varsin haastavasti
tulkittava sana. Sen voi helposti ajatella tarkoittavan jotain sen kaltaista,
että asiat on nyt vain hyväksyttävä, eikä niistä saa valittaa. Hyväksymisen voi
tulkita myös tarkoittavan sitä, että asian ajateltaisiin olevan hyvä. Näiden
hankalien tulkintatapojen vuoksi pidän hyväksymisestä keskustelemista usein
haasteellisena. Englanninkielisellä termillä acceptance onkin hieman erilainen
merkitys kuin suomen hyväksymisellä.
Psyykkistä hyvinvointia edistävä hyväksyminen ei tarkoita negatiivisten
tunteiden kieltämistä, vaan halukkuutta kohdata todellisuus juuri sellaisena
kuin se nyt on. Hyvinvointia edistävään hyväksymiseen kuuluu olennaisena osana
myös ystävällisyys ja myötätunto omaa tai toisen tilannetta kohtaan. Vaikeassa
elämäntilanteessa, johon kuuluu itselle tärkeistä asioista luopumista,
toimintakyvyn menettämisen tai jopa kuoleman uhkaa, surun ja pelon kaltaiset tunteet
ovat usein väistämättömiä ja keskeinen osa sen hetken todellisuutta. Vaikeassa tilanteessa
todellisuuden hyväksyminen tarkoittaa siis myös surun ja pelon hyväksymistä. Ilman
surua tärkeät asiat eivät tuntuisi tärkeiltä. Ilman pelkoa emme pystyisi
huolehtimaan itsemme ja läheistemme turvallisuudesta. Surun torjuminen voi
johtaa pitkittyneeseen suruun, joka on psyykkiselle hyvinvoinnille paljon
haitallisempaa kuin vaikeassa tilanteessa vastaanotettu akuutti suru. Pelon
välttely saattaa pahimmassa tapauksessa johtaa esimerkiksi tärkeistä hoitotoimenpiteistä
kieltäytymiseen, jos hoito koetaan pelottavammaksi kuin vähäoireiselta tuntuvan
sairauden kanssa eläminen.
Sairastuneen surun ja pelon kohtaaminen vaatii rohkeutta. Joskus
se, että läheiset näyttävät myös omat tunteensa, ja surevat yhteistä vastoinkäymistä
yhdessä sairastuneen kanssa, tekee sairastuneen surusta vähemmän yksinäistä ja
pelkäämisestäkin helpompaa. Myötätunnon ja ystävällisyyden osoittaminen on
sairastuneen kohtaamisessa, kuten monessa muussakin elämän haastetilanteessa vahvemmin
helpotusta tuova lähestymistapa, kuin positiivisen ajattelun tarjoaminen. Surun
ja pelon merkityksestä, kuten muistakin tunteista, voi lukea lisää mm. aivotutkija, psykologi ja filosofian tohtori Lauri
Nummenmaan kirjasta Tunnekartasto
tai kouluttajapsykoterapeutti ja psykologi Katja Myllyviidan teoksesta Tunne tunteesi.
Kommentit
Lähetä kommentti