Mitä väliä mitä muut ajattelee?
Olen aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Vasta kirjoittamaan oppineena lapsena ryhdyin monta kertaa päättäväisesti toimeen, ja sain kirjoitettua monta lausetta ennen kuin projekti lopahti. Kun ymmärsin, että kirjan kirjoittaminen on aika vaativaa hommaa, into tyssäsi enkä ole sen jälkeen enää yrittänyt. Onnistuneet kirjoitustehtävät silloin tällöin ovat tuoneet hetkittäistä iloa ja innostuksen tunnetta. Laajempien opiskelutehtävien ja etenkin opinnäytetöiden kanssa olen kuitenkin repinyt hiuksiani, tuskaillut ja lykkäillyt määrättömästi. Ajatus omasta blogista on ajoittain seikkaillut mielessäni, mutta kun oma terapeuttini sattui sitä ehdottamaan, spontaani reaktioni oli ”aivan hirveä idea!”. Ajatus tuntui hirveältä, koska julkisella kirjoittamisella asetan itseni alttiiksi muiden katseille. Ammattikuntani on täynnä viisaita ja osaavia ihmisiä, jotka kirjoittavat väitöskirjoja ja tutkimusartikkeleita. Mitä jos he näkevät säälittävän pikku blogini?
Kun uskaltauduin jakamaan tekstini koiraan liittyvistä
tunteista muutamaan facebookin koiraryhmään, huomasin mitä nähdyksi tulemisesta
seuraa. Saattaa syntyä hieman keskustelua! Ihmiset voivat rohkaistua jakamaan
omia kokemuksiaan ja teksti saattaa koskettaa jotakuta merkittävälläkin
tavalla. Monilla on haaveita itsensä toteuttamisesta, mutta omat tuomitsevat ajatukset ja oletukset muiden suhtautumisesta tulevat näiden tielle. Olen kohdannut lukuisia lahjakkaita ihmisiä,
joiden piirtämistä, musiikin tekemistä tai kirjoittamista häpeä ja pelko muiden
tuomiosta hillitsee. Ihminen on itselleen usein musertava kriitikko. Suuri osa
elämän merkityksellisistä hetkistä syntyy kuitenkin siitä, että joku uskaltaa
jakaa oman luovuutensa tuotteet muille. Hymyilen ja liikutun edelleen kun
muistelen, miten pääsin kuulemaan lahjakkaan ystäväni laulua pitkästä aikaa
yhteisen ystävän syntymäpäivillä. Esitys herätti paljon ajatuksia. Lämpimiä
ajatuksia, inspiroivia ajatuksia ja keskustelua. Toivottavasti näillä ajatuksilla
on ystävälleni merkitystä. Toivottavasti ne rohkaisevat häntä jatkamaan.
Kriittisiä ajatuksia pohtiessani oivalsin, että minulla
itsellänihän on runsaasti arvostelevia ajatuksia muiden tekemistä teksteistä.
Vaikeasta asiasta kirjoitettua oppikirjaa lukiessani saatan manata hankalia
lauseita, joita en ymmärrä. En silti toivo, että vaikeaselkoisen tekstin
kirjoittaneet lakkaisivat kirjoittamasta ja sulkeutuisivat koteihinsa häpeämään.
Toivon toki, että he ottaisivat lukijan huomioon pyrkimällä selkeään ilmaisuun,
mutta onneksi he joka tapauksessa kirjoittavat. Vaikeaselkoisista ja kiroamistanikin kirjoista olen kuitenkin aina oppinut jotain, eikä minusta olisi tullut
psykologia ilman niiden lukemista. Minulla on runsaasti arvostelevia ajatuksia
myös läheisistäni. Puolisolleni ilmaisen säännöllisesti kritiikkiä muun muassa
kotitöihin liittyen. Toivon kovasti, että hän ottaisi kritiikkini huomioon,
mutta rakastan häntä kaikista parannusehdotuksistani huolimatta.
En halua sanoa, ettei toisten ajatuksia pitäisi pelätä.
Itsensä likoon laittaminen voi olla hyvin pelottava asia. Pelkoa kohti
menemällä voi herättää kuitenkin niin monia arvokkaita, koskettavia, oivaltavia
ja ymmärrystä lisääviä ajatuksia, että niistä kannattaa välittää. Häpeä on yksi
sietämättömimmistä tunteista ja rajoittaa tekemisiämme monella tavalla. Sen
tarkoituksena on kuitenkin myös pitää meitä yhteydessä muihin ja tehdä muiden
ajatuksista merkityksellisiä. Muiden ihmisten merkityksellisten ajatusten
kohtaaminen on elämän suola ja sokeri. Ilman niitä elämä olisi mautonta ja hajutonta, mutta väärinkäytettynä ne voivat olla haitallisia.
Häpeästä on kirjoitettu lähivuosina ainakin kaksi aivan
loistavaa kirjaa. Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katja Myllyviidan
perusteellista Häpeän
hoito -opasta en jaksa lakata ihailemasta. Psykoterapeutti ja sosiaalipsykologi
Emilia Kujalan Tunteella.
Häpeä on mahdollisesti vielä astetta helpommin lähestyttävä ja loistavia oivalluksia
herättävä teos. Molempia suosittelen lämpimästi.
Kiitos monipuolisesta pohdinnasta ja kirjavinkkauksesta. Latasin teoksen TUNTEELLA. HÄPEÄ. kännykkään. Kujala sukeltaa suoraan asiaan, houkuttaa kuulemaan lisää, lisää.
VastaaPoistaKiva kuulla, että kirjavinkki osui kohdilleen :)
VastaaPoista