Mikä on neurologisen sairastumisen jälkeen oikeasti tärkeää?

 Neurologisiin sairauksiin kuuluu usein valtavasti luopumista. Lääkäri voi kieltää työhön palaamisen juuri häneltä, jolle työ oli koko elämän keskipiste ja autolla ajamisen maaseudun sydämessä asuvalta. Neuropsykologisen tutkimuksen tulokset voivat tuntua nöyryyttävältä kuultavalta, ja voin paljastaa, että ei-toivottujen suositusten kertominen riipaisee kyllä neuropsykologiakin välillä aika kovaa. En ehkä valehtele, jos kerron saman koskevan myös lääkäreitä ja monia muita ammattilaisia. Vaikka toive aikaisempaan elämään palaamisesta aivoverenkiertohäiriön, aivovamman tai muistisairausdiagnoosin jälkeen voi olla hyvin vahva, älykkyys ja liuta vanhoja taitoja tallella, me ammattilaiset joudumme silti inhottavan usein tyrmäämään esimerkiksi autolla-ajotoiveen jonkun tavallisessa arjessa mitättömältä tuntuvan oireen vuoksi. Muun muassa tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet ovat usein syynä näihin kieltoihin. Uskon, että tällaisina hetkinä tekee mieli taistella täysin voimin epäoikeudenmukaiselta tuntuvia päätöksiä vastaan, ja pitää tiukasti kiinni toiveesta, että tilanne muuttuisi pian.

Toive palata entiseen, pettymys ja suuttuminen ovat luonnollisia suuren muutoksen ja mahdollisuuksien rajoittumisen tullessa vastaan. Ajatukset kiinnittyvät helposti siihen, miten aikaisemman elämän voisi saada takaisin ja palata vanhaan. Jos aika kuluu siihen, että odottaa sairausloman loppumista tai sitä päivää, kun ajokortin voisi kenties taas saada takaisin, keskittyminen kohdistuu epävarmaan tulevaisuuteen, jota kukaan meistä ei voi täydellisesti hallita. Elämää eletään kuitenkin tässä ja nyt myös sairauslomalla, eläkkeellä tai ajokieltoon määrättynä. Päivissä voi olla runsaasti aikaa, kun työ on jäänyt niistä pois, ja se kannattaa käyttää hyvin.

Ajan käyttämisellä hyvin tarkoitan asioita, jotka ovat tärkeitä juuri sinulle. Jos ainoa itselle tärkeä asia on työ, kannattaa miettiä mikä siitä teki tärkeän. Työkaverit? Älylliset haasteet? Fyysinen tekeminen? Voisiko jotain näistä elementeistä tuoda jossain muodossa myös sairauslomalaisen tai eläkeläisen arkeen? En väitä, että tämä toisi samaa iloa kuin mieluiseen työhön palaaminen, mutta se on oma aktiivinen askel kohti itselle tärkeitä asioita.

Jos olet aikaisemmin käyttänyt suuren osan ajastasi töissä, onko jotain johon olisit silloin toivonut enemmän aikaa? Jonkun soittimen soittaminen, käsityöt tai luonnossa liikkuminen? Jos joku näistä on nyt mahdollinen, siihen kannattaa panostaa. Monelle tärkein asia elämässä ovat läheiset ihmiset. Miten läheisten tärkeys voisi näkyä ajankäytössäsi? Jaksaisitko yllättää puolison laittamalla hänelle ruuan valmiiksi kun hän tulee töistä ja osoittaa siten konkreettisella teolla hänelle, kuinka paljon hänestä pidät? Tai voisitko soittaa pitkästä aikaa sisarukselle tai vanhalle ystävälle?

Jos väsymys on voimakasta, tekemisen aloittaminen työlästä ja fyysinen liikkuminen pyörätuolin varassa, mielekkään tekemisen ehdottaminen ei ehkä ilahduta. Silti haluaisin rohkaista juuri silloin etsimään pienetkin omaan arkeen sopivat merkityksellisyyden muruset ja asiat, joihin voi itse vaikuttaa edes vähän. Oman lempimusiikin kuuntelu on mahdollista lähes aina, ja musiikin on selkeästi osoitettu edistävän neurologista kuntoutumista monella tavalla. Jos television äärestä lähteminen tuntuu mahdottomalta, kannattaa ainakin pohtia, mitä ohjelmia oikeasti kaikkein mieluiten katsoisi.

Itselle tärkeitä asioita voidaan kutsua myös arvoiksi. Hyvä elämä koostuu omien arvojen mukaisista teoista. Arvot ovat kuin kompassisuunta, jota kohti kulkemista voi aina jatkaa riippumatta siitä missä on juuri nyt tai miettimättä maaliin pääsemistä. Jos esimerkiksi ystävyys on sinulle tärkeää, arvojen mukainen teko voi olla tekstiviestin lähettäminen ystävälle. Jos uuden oppiminen on sinulle tärkeä arvo, voit esimerkiksi kuunnella radiosta ohjelman, jossa on jotain sinulle uutta tietoa. Omien arvojen on tärkeää näkyä myös kuntoutuksen tavoitteissa ja toteutuksessa. Ota itsellesi tärkeät asiat rohkeasti puheeksi kuntouttavien ammattilaisten kanssa. Miettikää miten kuntoutuksessakin voisitte keskittyä juuri sinulle itsellesi tärkeisiin asioihin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lykkäilijän päiväkirja (osa 1)

Lykkäilijän päiväkirja (osa 3)

Aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö – pysyykö mieli mukana?