Koira ei aina tuo pelkkää iloa ja rentoutta, mutta vaikeissa tilanteissa hihnan toisessa päässä voi auttaa myös itseään
Koirien on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan positiivisesti niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin terveyteemme. Niitä käytetään ilahduttavasti ihmisen apuna myös monenlaisessa terapia- ja kuntoutustyössä. Olen itse jakanut arkeani 18 vuoden aikana neljän eri koiran kanssa, ja ne ovat tuoneet elämääni lukuisia ilon, innostuksen ja läheisyyden hetkiä, mutta myös pelkoa, stressiä, häpeää ja pettymyksiä. Jokainen, joka hankkii koiranpennun tai antaa kodin aikuiselle koiralle, odottaa mukavaa yhteistä tekemistä koiran kanssa ja molemminpuolisen kiintymyksen mukanaan tuomaa läheisyyttä. Usein koiran aikaisempi elämänhistoria, haastava synnynnäinen temperamentti tai uuden omistajan vielä kehittymässä olevat koulutustaidot tuovat kuitenkin mukanaan myös tilanteita, joita koiraa hankittaessa ei toivottu eikä suunniteltu. Koira voi ulista kerrostalossa eroahdistustaan, räyhätä suu vaahdossa vastaantulijoille, suhtautua kotiin tuleviin vieraisiin epäluuloisesti tai puolustaa aarteitaan omalta perheeltään hampaat irvessä. Kun tässä tilanteessa omistajalle vielä kerrotaan, että vika on aina hihnan toisessa päässä, voivat häpeän ja pettymyksen tunteet tuntua vyöryvän päälle. Tässä tilanteessa lemmikki ei aina tunnu tuovan sitä paljon mainostettua hyvinvointia.
Koiran käyttäytymishaasteisiin kannattaa aina hakea apua
tieteeseen perustuvista, eläinystävällisistä koulutustekniikoista, mieluiten Suomen
eläintenkouluttajat ry:n kouluttajalistalta
löytyvän ammattilaisen avustuksella. Koiran kouluttamisen lisäksi hihnan
toisessa päässä ahdistunut kaksijalkainen voi kuitenkin vahvistaa myös omaa
jaksamistaan ja kärsivällisyyttään useilla tavoilla. Tässä kirjoituksessa aion
käsitellä kolmea täysin opittavissa ja harjoiteltavissa olevaa taitoa, jotka
ovat auttaneet itseäni paljon. Nämä ovat: tietoinen hyväksyvä läsnäolo, eli mindfulness,
todellisuuden radikaali hyväksyminen ja viimeisenä, mutta ehkä kaikkein
tärkeimpänä myötätunto sekä itseä että koiraa kohtaan. Nämä kolme taitoa
liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ovat suureksi osaksi päällekkäisiäkin.
Mindfulness, eli hyväksyvä tietoinen läsnäolo on ollut
viimeisen vuosikymmenen ajan paljon pinnalla, ja siihen liittyy myös jonkin
verran väärinkäsityksiä. Mindfulness-harjoitusten tarkoituksena on opetella
olemaan sen kanssa, mikä on juuri tässä ja nyt: keskeisimpänä omien tunteiden,
ajatusten ja aistihavaintojen. Harjoitukset auttavat usein rentoutumaan ja
päästämään irti stressistä, mutta se ei kuitenkaan ole niiden päällimmäinen
tarkoitus eikä tavoite. Tarkoitus on olla sovussa sen kanssa mikä on,
havainnoiden sitä ystävällisen tarkkailijan näkökulmasta. Kun vaikeille
tunteille, levottomalle mielelle ja ikäville tuntemuksille antaa tilaa ja luvan
olla, ne usein antavat tilaa myös miellyttäville tunteille ja tietoisemmille
valinnoille. Kun räyhäävän koiran kanssa ulkoillessaan voi tiedostaa oman
ahdistuksensa ja tehdä sille tilaa, pystyy helpommin myös tekemään omien
arvojensa mukaisia valintoja tilanteeseen reagoidessaan: esimerkiksi ottamaan vastaantulijoihin enemmän etäisyyttä ja palkkaamaan koiraa hyvän käytöksen
murusista sen sijaan, että paha olo purkautuisi omaan kiihtymiseen ja kenties
koiran kannalta epäreiluihin rankaisukeinoihin. Hyväksyvän tietoisen läsnäolon
harjoittelu on yksinkertaista, mutta vaatii säännöllisiä toistoja siinä missä
itse koirankin kouluttaminen. Harjoittelun tueksi löytyy netistä sekä
erilaisista sovelluksista runsaasti kohtuuhintaisia sekä aivan ilmaisiakin
nauhoitteita ja tietoa, esimerkiksi Mielenterveystalosta.
Radikaali hyväksyntä on yksi Marsha Linehanin kehittämän
dialektisen käyttäytymisterapian keskeisistä taidoista. Se tarkoittaa todellisuuden
hyväksymistä juuri sellaisena kuin se on, vastustamatta ikäviä tosiasioita tai
hankalia tunteita, vääntämättä mustia asioita vaaleanpunaiseksi. Kun hyväksymme
asioiden tämänhetkisen tilanteen juuri sellaisena kuin se on, voimme keskittyä
käyttämään voimavaramme vaikuttamalla niihin asioihin, joita meillä on
mahdollisuus muuttaa. Koiran kanssa meillä on usein kiusaus uskotella
itsellemme esimerkiksi, että koiran pitäisi pärjätä tilanteissa, jotka ovat
sille liian vaikeita. Tämä voi saada meidät yrittämään toistuvasti jotain liian
vaikeaa ja kokemaan epäonnistumisia toistensa perään. Radikaali hyväksyntä voi
tarkoittaa esimerkiksi tätä: koirani käyttäytyy joissakin tilanteissa
aggressiivisesti toisia koiria kohtaan – hyväksyn, että asia on näin. Koirani
käytös saa vieraat ihmiset välillä kauhistumaan ja arvostelemaan minua koiranomistajana
– hyväksyn, että he reagoivat näin. Ihmisten arvostelu herättää minussa häpeää
– hyväksyn häpeän tunteena. En voi päästää koiraani koskaan vapaaksi
aitaamattomalla alueella, jos en tahdo sen aiheuttavan vaaraa muille – hyväksyn
tämän. Olen surullinen siitä, ettei koirani saa juosta vapaana – hyväksyn surun.
Olisin toivonut, että elämä koiran kanssa olisi ollut helpompaa, ja olen siksi
pettynyt – hyväksyn pettymyksen.
Vaikeilta tuntuvien tosiasioiden hyväksymisen jälkeen
jäljelle jää kuitenkin runsaasti tekoja, joilla voin tilanteeseen vaikuttaa.
Voin positiivisen vahvistamisen ja vastaehdollistamisen avulla auttaa koiraa
pärjäämään ilman aggressiivista reaktiota asteittain yhä haastavammissa
tilanteissa. Voin pyrkiä ulkoilemaan ajankohtina, jolloin ulkona liikkuu
vähemmän muita koiria ja hankalia tilanteita syntyy harvemmin. Voin viedä
koirani juoksemaan vapaana aidatulle alueelle, josta tiedän, että sinne ei ole
tulossa muita koiria. Näiden tekojen myötä edistän itselleni tärkeitä arvoja,
eli muiden turvallisuutta ja koirani hyvinvointia. Omien vaikeiden tunteideni
kanssa selviytymistä voin helpottaa puolestani vahvistamalla myötätuntoa
itseäni kohtaan. Suru, pettymys ja häpeä ovat herkkiä ja haavoittuvuuteemme
osuvia tunteita, jotka helposti muuttavat muotoaan joksikin muuksi, kuten
ärtymykseksi tai jopa raivoksi. Jos tuntuu siltä, että koko koira vaan ottaa
päähän (mikä on välillä inhimillistä, eikä lainkaan harvinaista), taustalla on
luultavasti herkempiä ja vaikeammin kohdattavia tunteita, jotka ovat muuttaneet
muotoaan yleiseksi tympääntymiseksi.
Itsensä myötätuntoinen kohtaaminen on keskeinen avain vaikeiden
tunteiden ja oman haavoittuvuuden kohtaamiseen. Miten suhtautuisit parhaaseen
ystävääsi, joka olisi koiransa kanssa samassa tilanteessa kuin sinä? Miten
tukisit häntä jaksamaan ja ratkaisemaan päivittäisiä haasteita? Usein jo
tällainen näkökulman vaihtaminen voi auttaa myötätuntoisemman asenteen
löytämisessä. Yleensä olemme kaikkein tuomitsevimpia itseämme kohtaan. Myötätuntoa
voi ja kannattaa myös harjoitella. Esimerkiksi myötätuntoisen kirjeen
kirjoittaminen itselleen voi olla yllättävän tehokasta, vaikkakin usein aluksi
vaikeaa. Myötätuntoa voi kehittää myös meditaatioharjoituksilla. Vanhaan meditaatioperinteeseen
pohjautuva, mutta nykyajassakin tehokas ja tieteellistä näyttöä kerännyt
metta-meditaatio (englanniksi loving kindness meditation, käännetään suomeksi usein myötätuntomeditaatioksi) on säännöllisenä harjoituksena yksinkertainen
tapa vahvistaa myötätuntoa sekä itseään että koiraansa kohtaan. Harjoituksessa
toivotaan hyviä asioita mielikuvien kautta sekä läheisille (tai lemmikille)
että itselle ja lisäksi mahdollisesti myös neutraaliksi koetuille henkilöille
tai jopa vihollisille. Itsemyötätuntoon suosittelen tutustumaan tarkemmin psykologi
Ronnie Grandellin erinomaisten kirjojen avulla.
Kiitos aivan ihanasta ja koskettavasta kirjoituksesta <3 Olisinpa saanut lukea tämän kolme vuotta sitten, kun oma koirani oli 1-vuotias sähläävä ja karkaileva kodin pikku tuholainen!
VastaaPoistaKiitos Katja kivasta palautteesta! :)
Poista